/image/journal/article?img_id=59991&t=1511188419295

Äitiyspakkauksen idea kestää aikaa

Ensimmäiset äitiyspakkaukset jaettiin Suomessa vuonna 1938. Laki äitiysavustuksesta oli säädetty edellisenä vuonna. Äitiyspakkauksen toivottiin vähentävän korkeaa lapsikuolleisuutta, lisäävän syntyvyyttä ja helpottavan köyhyyttä, jossa monet perheet elivät.

Äitiyspakkauksen arvo oli 450 markkaa eli runsas kolmannes teollisuustyöntekijän silloisesta kuukausipalkasta. Nykyrahassa summa olisi Suomen Pankin rahamuseon laskurin mukaan noin 155 euroa. Aluksi avustuksen saivat vain vähävaraiset äidit.

Äitiyspakkauksia oli kolmenlaisia: yhdessä oli tarvikkeita vauvalle, toisessa äidille ja kolmannessa molemmille. Kunnan sosiaalilautakunta arvioi, millaisesta pakkauksesta olisi kullekin perheelle eniten hyötyä. Saadakseen avustuksen äidin piti käydä terveystarkastuksessa ennen vauvan syntymää.

Sotavuosina pula tarvikkeista

Koska vaatteita ommeltiin paljon itse, ensimmäisinä vuosikymmeninä äitiyspakkauksessa oli kangasta vauvanvaatteita varten. Sotavuosina 1940-luvulla kankaita tarvittiin puolustusvoimien käyttöön ja tekstiilimateriaaleja korvattiin paperista valmistetuilla tuotteilla. Korvikemateriaalina käytettiin myös sillaa eli selluloosasta valmistettua muuntokuitua. Kovasta tarvikepulasta huolimatta pakkauksesta ei haluttu luopua, koska se oli monelle perheelle välttämätön apu.

Vuonna 1949 oikeus äitiyspakkaukseen laajennettiin koskemaan kaikkia Suomessa asuvia äitejä ja samalla avustuksen saaminen kytkettiin entistä tiiviimmin terveydenhuoltoon. Äidin oli avustuksen saadakseen käytävä lääkärin, kätilön tai äitiysneuvolan vastaanotolla ennen neljännen raskauskuukauden päättymistä.

Äitiysavustus on osaltaan vähentänyt Suomen lapsikuolleisuutta ja todennäköisesti parantanut kansanterveyttä. Lapsi- ja äitikuolleisuus ovat jo pitkään olleet Suomessa maailman pienimpiä.

Pakkaus heijastaa perinteitä ja nykyaikaa

Yhteiskunnan teollistuminen ja elintason nousu näkyivät myös äitiyspakkauksessa. Vuoden 1957 jälkeen kaikki pakkauksen sisältämät vaatteet olivat valmisvaatteita. Vuonna 1969 pakkaukseen tulivat ensimmäiset kertakäyttövaipat, jotka 40 vuotta myöhemmin vuonna 2009 korvattiin ympäristösyistä kokonaan kestovaipoilla.

2000-luvulla äitiyspakkaus heijastaa edelleen paitsi perinteitä myös nykyaikaa. Pakkauksen valikoimaa uudistetaan vuosittain maltillisesti ja käyttäjiä kuunnellen. Esimerkiksi vaatteet ovat nykyisin väreiltään neutraaleja, jotta ne sopivat kaikille vauvoille sukupuoleen katsomatta.

Pakkauksen ajatus on säilynyt samana vuosikymmenet: vauvan ja perheen tukeminen uuden elämän alkutaipaleella.

7 faktaa äitiyspakkauksesta:

  • Yksi tuote on säilynyt äitiyspakkauksessa alusta asti: sideharsoliina.
  • Äitiyspakkauksen tekstiilit olivat pitkään valkoisia. Vaatteet muuttuivat värillisiksi 1970-luvulla.
  • Makuupussi korvasi täkin vuonna 1968.
  • Vaatteiden likaantumista estävä kaularöyhelö poistui pakkauksesta, kun pesukoneet yleistyivät 1970-luvulla.
  • Vuonna 1990 äitiyspakkauksen uutuustuote oli body.
  • Vuonna 1990 myös adoptioperheet saivat oikeuden äitiysavustukseen.
  • Äitiysavustus tuli Kelan hoidettavaksi vuonna 1994. Sitä ennen siitä vastasivat Sosiaalihallitus eli nykyinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion hankintakeskus.

 

Lähteet:

Päivi Okko. Kapalosta bodyyn. Tutkimus äitiyspakkauksen sisältämistä vaatteista ja tekstiileistä 1938–1997. 1998.
Piia Bogdanoff ja Ulla Hämäläinen. Bodyt, potkarit ja perhevapaat. Äitiyspakkauskyselyn tuloksia. 2011.
Ville Hänninen, Juri Nummelin ja Elina Teerijoki. Retrovauvat. Suomalaista lasten historiaa. 2008.

Lue lisää: